well here’s something to read

Näin sateisina aikoina ajattelin vinkata muutamasta kirjasta, jotka olen viime aikoina lukenut (kerran jos useammankin). Valitsen useimmiten kirjoja, jotka sijoittuvat aivan muualle päin maailmaa tai vähintään eri aikaan. Parhaita ovat usein näiden kahden yhdistelmät.

Kuten ylimmästä ja alimmasta kirjasta voi ehkä päätellä, sijoittuvat ne Afganistaniin ja Pakistaniin. Hosseinin kirja alkaa 1950-luvulta, kun taas Aslamin kirja kertoo Afganistanin sodasta amerikkalaisten tultua maahan vuoden 2001 terroristihyökkäyksen seurauksena. Vuosia kuluu kummassakin kirjassa useita, jopa kymmeniä. Kummastakin kirjasta saa vähintään lisää ahdistusta eri elämäntilanteista ja kohtaloista, mutta tietenkin myös hyvän kuvan ns. tavallisesta arjesta sielläpäin maailmaa ja islamin uskonnosta. Ajoittan hieman “tylsää” lukemista, muttei suinkaan turhaa. “Ja vuoret kaikuivat” on viihdyttävämpi kirja, sillä se on tarinamaisempi, kun taas “Sokean miehen puutarha” voisi olla suoraan päähenkilöiden päiväkirjasta.

Stacy Schiffin kirja Kleopatran elämästä on yksi viihdyttävimmistä lukukokemuksistani, ja onkin melko ylistetty teos. Tämä sijoittuu tietenkin Kleopatran elinajalle 69 eaa. – 30 eaa. Kleopatran elämä oli varmasti joka tapauksessa legendaarinen, mutta juuri tässä kirjassa tapa kertoa siitä saa minut nauramaan ihmetyksestä lähes joka sivulla. Tässä kerrotaan myös hyvin mitä lähteitä on käytetty, tai jouduttu käyttämään. Mielenkiintoinen havainto on, että Kleopatra elää latinankielisen runouden varassa, ja juuri roomalaiset virkamiehet olivat hänen vihamiehiään. Ehkä tästä syystä häntä on kuvattu kevytkenkäiseksi teinitytöksi ja häikäilemättömäksi viettelijättäreksi, eikä esimerkiksi äärimmäisen päättäväiseksi 21-vuotiaaksi naiseksi. Parhaatkaan lähteet eivät silti koskaan tavanneet Kleopatraa, joten saa itse päätellä mitä uskoa. Tosiasioina voidaan pitää, että hän makasi Ceasarin ja Antoniuksen, kahden aikansa vaikutusvaltaisimman miehen, kanssa ja synnytti heille lapsia. Hän meni naimisiin kahden veljensä kanssa, mutta surmautti lopulta kaikki sisaruksensa. Rikkaudessa kukaan ei vetänyt hänelle vertoja koko Välimeren alueella ja Egyptin kansalle hän oli jumalatar ja legenda jo eläessään.

Yksi henkilökohtainen suosikkikirjailijani on Carlos Ruiz Zafón, ja häneltä olen ehtinyt lukea neljä kirjaa (Tuulen varjo, Enkelipeli, Taivasten vanki ja Marina). Kaikki sijoittuvat hieman eri aikoina Barcelonan kujille, joissa todellisuuden ja mielikuvituksen raja on häilyvä. Tarinoissa on kaikkea; tragediaa, selviytymistä, kohtaloa, jännitystä ja romantiikkaa. Hyvää onnea ei niinkään. Nämä kirjat kannattaa lukea aikajärjestyksessä. En edes oikein osaa kuvailla mitä kirjoissa tapahtuu, kun minulle on muodostunut niistä ihan oma maailma kokonaisuudessaan.

Ps. tykkäsin kirjaesitelmistä koulussa. 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s