24.10

Tänään aamulla kotiutuessani havahduin ihanaan pullantuoksuun. Äitini oli leiponut kaksi pellillistä korvapuusteja! Ihanaa ihanaa. Syötyämme aamiaista lähdimme stadiin etsimään verhokankaita, sillä minulla on melko vanhanaikaiset verholistat, vai mitkä ne nyt onkaan. Minusta hienoimmat valmiit verhot kiinnitetään nykyään sellaiseen tankoon, joten en voi ostaa sellaisia 😦 Sain kummiskin lopulta valittua valkoisen pellavakankaan, joka rypytys (ai miten ruma sana..) tehdään laineikkaaksi. Juuri muuta en tajunnut työntekijän selityksistä kankaan materiaalista ja ulkonäöstä…mutta kuulosti tarpeeksi hyvältä minulle.

Meidän piti vanhempieni kanssa syödä lounasta ulkona, mutta missasimme lounasajan ja sitten siskoni soitti sanoakseen ettei ole varma toimiiko hänen turvalukon avain, joten lähdimmekin kotiin syömättä.

Ajaessamme kotiin silmiini pisti taas koivut, joilla on ihmeellisiä mustia möykkyjä oksien välissä. Nuorempana minulla oli melkein jonkinlainen fobia sellaisia sairaita koivuja kohtaan. Vanhempani joutuivat aina varoittamaan minua, jos lähestyimme sellaisia puita, jotta ehdin sulkea silmäni tai katsomaan muualle. Minua alkoi melkein oksettamaan kun näin sellaisia. Nykyään minua naurattaa kyseinen ongelmani, mutta en ole sataprosenttisesti päässyt “pelkoni” yli. En yhtään tajua, miten koivun sairautta voi inhota niin paljon 😀 Ehkä minun käy sääliksi niitä puita.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s